Me osaamme puhua työstä, säästä ja arjen aikatauluista. Moni meistä osaa myös puhua tunteistaan, ainakin jollain tasolla ajateltuna. Mutta kun keskustelu kääntyy seksuaalisuuteen, tapahtuu jotain erikoista…
Ääni hiljenee, sanat katoavat suusta ja tilalle tulee kiertoilmauksia, huumoria tai jopa täydellinen vaikeneminen.
Eikä se ole sattumaa
Meitä ei ole opetettu
Seksuaalisuus on yksi ihmisyytemme keskeisimmistä osa-alueista, ja silti se on monelle meistä kielellisesti lähes vieras maa, johon meille ei ole annettu sanoja:
- omalle halulle
- rajoille
- mieltymyksillemme
- epävarmuuksille
Sen sijaan olemme oppineet:
- olemaan ”sopivia” ja ”riittäviä”
- miellyttämään muita
- vaikenemaan asioista, jotka tuntuvat liian haastavilta
Ja nämä seuraavat meitä pitkälle aikuisuuteemme saakka.
Se näkyy suhteissa
Kun valmiita sanoja ei ole, syntyy oletuksia:
”Jos toinen rakastaa, hän tietää mitä minä haluan ja mistä minä pidän”
”Jos kerron tästä, loukkaan toista”
” Parempi olla hiljaa, sanomatta mitään, kuin sanoa jotain väärää”
Ja niin kaksi ihmistä voivat olla samassa sängyssä, mutta täysin eri aaltopituuksilla ja eri todellisuuksissa toisiltaan kuin olla vain voi.
Toinen kaipaa enemmän kosketusta ja toinen ei uskalla sanoa, mikä ei tunnu hyvältä. Kolmas ei ehkä edes tiedä, mitä itse haluaa..
Hiljaisuus ei lopulta suojaa ketään, eikä varsinkaan sitä orastavaa parisuhdetta, vaan se etäännyttää sen osapuolet toisistaan.
Häpeä täyttää tyhjiön
Kun puhe puuttuu, ottaa häpeä ylivallan suhteessa ja vie kaiken tilan terveeltä kommunikaatiolta. Tunnemme häpeää siitä mitä haluamme tai mitä emme varsinkaan halua ja ollaanko tässä suhteessa liikaa vai liian vähän sitä mitä toinen mukamas odottaa meidän olevan..
Häpeä tekee meistä varovaisia ja se saa meidät piilottamaan itsemme siellä, missä juurikin kaipaisimme enemmän yhteyttä toisiimme.
Puhuminen ei ole helppoa, mutta se ON mahdollista
Seksuaalisuudesta puhuminen ei ole taito, jonka sinä osaat tai et osaa. Se on taito jonka me kaikki voimme opetella. Aluksi se voi tuntua kömpelöltä ja vaivaannuttavalta ja sanat voivat tulla ulos vallan väärässä järjestyksessä, äänikin voi väristä jännityksestä… Mutta jokainen rehellinen sana ja lause tekee tullessaan jotain tärkeää: Ne rakentavat sillan sinun ja kumppanisi välille ja poistavat olettamuksia sekä häpeän tuntemuksia.
Mistä aloittaa?
Aina ei tarvitse aloittaa suurista paljastuksista vaan riittää että pysähdyt hetkeksi oman itsesi äärelle ja kuuntelet itseäsi. Miltä kosketus sinusta tuntuu, millainen kosketus on erityisesti miellyttävää ja mikä taas ei sytytä? Milloin olen läsnä tässä hetkessä ja milloin taas en? Mitä kaipaan, mutta en ole uskaltanut sanoa sitä ääneen ehkä ikinä kellekään.. ja uskallanko sanoa tästä edes pienen osan toiselle?
Seksuaalisuus ei kaipaa täydellisiä sanoja vaan se kaipaa täydellistä rehellisyyttä. Me emme ole saaneet tähän mallia miten toimitaan, mutta me itse voimme valita toisin ja muuttaa asioita osaltamme. Voimme opetella puhumaan, hiljaa, hitaasti, ehkä epätäydellisesti mutta aidosti ja rehellisesti.
Koska, vasta silloin meillä on mahdollisuus tulla oikeasti kohdatuksi ja kohdat toinen ihminen siinä vierellämme.
Lempeydellä Pia